Ravintola Waahto – hyvää ja kaunista

Posted on 31.3.2016 - Pia Behm

Istun ravintola Waahdon pöydässä ja tuijottelen ulos Savonlinnan sumuiseen matkustajasatamaan. Ravintolan keittiömestari Petri Kelontekemä istahtaa minua vastapäätä ja toteaa: ”siihen pyritään, että meidän keittiöstä lähtee mahdollisimman hyvää ja kaunista ruokaa”. Ja kun Lapin mies katsoo silmiin ja lupaa jotain, niin uskottava on.

Kelontekemä kantaa eteeni ylikypsää karitsan entrecota. Tartun veitseen ja alan leikata karitsaa, mutta se mureneekin lähes itsestään. Näin ylikypsän karitsan kuuluukin, mutta tämän lihan koostumus on kerrassaan mainio. Ja maku jatkaa samaa tyylikästä linjaa. Entrecon päälle valutettu punaviini-timjamikastike sopii hienosti karitsan seuraksi. Kastikkeet tehdään Waahdossa muuten alusta saakka itse, ja sen huomaa.

Myös jälkiruoka jatkaa samaa linjaa; hyvää ja kaunista. Tarjolla on mahtavia makuja mm. valkosuklaasta, italialaisesta jäätelöstä ja marjoista. En ole suurempi kirsikan ystävä, mutta ihastun ikihyviksi kirsikkakaviaariin. Mainio maku ja hauska suutuntuma. Yritän udella reseptiä, mutta se on kuulema salaisuus. Jälkiruuan hauskuus on siinä, että kaikki maut ovat kiinnostavia yksinäänkin, mutta kun ne sekoittuvat lautasella, on luvassa todella herkullinen lopputulos.

Pakko tunnustaa, että minulle tulee pienenä yllätyksenä, kuinka paljon Waahdon keittiössä tehdään itse asioita. Keittiömestarin mukaan oikeastaan melkein kaikki muu mahdollinen tehdään itse, paitsi leipä, joka sekin tulee lähileipomosta. Myös raaka-aineet pyritään ostamaan läheltä, silloin kun se vaan on järkevää.

Erityisesti jälkiruuat tuntuvat olevan Kelontekemän mieleen. Annokset koostuvat monenlaisista komponenteista ja ovat kuin pieniä taideteoksia. Mies myöntääkin, että jälkiruokien kanssa tulee välillä kikkailtua. Mutta jos maut ovat tätä luokkaa, niin eikun lisää kikkailua vaan.

Waahto on kokenut kevään aikana pienen muodonmuutoksen. Sisustusta on muutettu kevyemmäksi ja enemmän bistrotyyppiseksi. Ikkunoiden ylälaitaan on laitettu maakuntamuseosta saatuja vanhoja hauskoja valokuvia kauppatorin ympäristöstä. Bongaan seinältä Saaristo-laivan, joka toi aikoinaan ihmisiä ja tavaroita myös tänne kotisaareeni.

Ruokalistalla on paljon samaa kuin ennenkin, mutta uutta on suurempi valinnanvapaus asiakkaille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tarjolla on hyviä lihoja ja kaloja, joihin asiakas saa valita itse kastikkeen ja lisukkeen. Toinen muutos on panostus yhteisölliseen syömiseen eli alkupalaksi ja jälkiruuaksi voi tilata yhteisen valikoiman herkkuja koko seurueelle.

Minusta ravintolan uusi vaalentunut ilme on kiva, vaikka tykkäsin kyllä entisestäkin. Ja itse tehty ruoka on vaan yksinkertaisesti hyvää. Hieno juttu, että Savonlinnassa on näin mukava ympärivuotinen ravintola.