Mehua pulloon ja menoksi.
Julkaistu - Pia BehmHieno Päivä.
Joskus kiroan ominaisuuttani, herään lähes joka aamu auringon nousuun. Silloinkin auringon nousun aikaan, kun on pilvistä. Tämä aamu oli kuitenkin positiivinen yllätys, pikkupakkanen, aurinkoa ja vielä lunta maassa. Nousin ylös ja selailin hetken tietokoneelta lähialueen soiden karttoja, sillä niillä vielä lunta riittää. Ojittamaton, pikku lampien ja harjujen ympäröimä Kaijansuo vaikutti lupaavalta.
Tein pikaisesti eväsleivät ja mehua pulloon, pullo reppuun ja varastosta kaivelin jo kesäsäilöön sijoitetut lumikengät sauvoineen. Ajelin sitten itäpuolelle kaupunkia ja Varpalan suuntaan, sieltä käännyin Makkolan tielle ja löysin sopivan parkkipaikan Vehkalammen ja suuren Herajärven väliseltä kannakselta.
Heitin repun selkään ja aloitin pikku retkeni Vehkalammen jäältä.
Tiivistä pakkaslunta löytyi vielä jäältä ihan metsän rajasta, metsästä ja suolta. Suolta enemmän, sillä puusto varmaan varjostaa sen verran ettei lumi sula. En oikein muuta selitystä keksi, koska jäällä sitä ei ole, eikä myöskään harjulla.
Suolla olikin sitten rauhallista ja uskomattoman lämmintä, ainoat havaitsemani eläimet olivat ylitse lentävä joutsen pari. Otin kuvankin, mutten viitsi laittaa sitä tähän sillä kännykkäkameran tarkkuus ei tuolle matkalle riitä. Kävelin suon ympäri ja pysähdyin harjulle ottamaan hetkeksi aurinkoa, kuuntelemaan luonnon ääniä ja syömään eväitä.
Mietin siinä hetken rauhoituttuani, että miksi minä hätäilen niin paljon. Lähdönkin olisi voinut tehdä samanlaisella tyyneydellä tai rauhalla mitä nautin eväitäni. Mutta siinä minulla on varmaan opettelemista. Oppia Rauhoittumaan. Oppia luottamaan että asiat eivät karkaa. 😉
Paluumatkalla otin lumikengät pois jaloista ja kävelin vielä lumista polkua myöten. Tuumailin samalla että tällaisella hangenkelillä ne pitävät niin paljon ääntä, että jos siellä joku eläin on lähistöllä, niin viimeistään tuon metelin vuoksi pysyvät piilossa. Odotan itseasiassa jo pidemmälle menevää kevättä, kuivia polkuja ja kuivuvaa metsää. On mukava taas pakata tavarat rinkkaan ja mennä vaikka metsään yöksi.
Ihastuttava Inkeritalo kokouksiin ja juhliin
Kruunupuiston Inkeritalo on kyllä todellinen helmi Savonlinnan seudun kokous- ja juhlapaikkojen joukossa. Ihastuttavasti entisöity Saimaan rannalla sijaitseva hirsitalo vei oman sydämeni saman tien…
Saimaa ja kesä kutsuu
Saimaa oli mukavasti edustettuna kotimaan matkamessuilla Tampereella keväällä. ”Tervetuloa Saimaalle” oli helppo keskustelun avaus vastapuolen kanssa. Tuntui jotenkin mielikin kepoiselta. Yllättävän moni ei…
Herkuttelua Olavinlinnan kupeessa
Tänään päästiin vihdoin herkuttelemaan Olavinlinnan vieressä sijaitsevaan Linnakrouviin. Tykkään tosi paljon Linnakrouvin tunnelmasta, varmaan juuri siksi että vanhat talot ovat lähellä sydäntäni. Ja…
Ensimmäinen blogivuosi takana
Tajusin juuri, että Parasta Savonlinnassa -blogin yksivuotissynttärit ovat jääneet kokonaan juhlimatta. Vuosi tuli nimittäin täyteen 20.3. Olen sitä mieltä, että onnistumisia ja hyviä…
Mukavaa tekemistä koko perheelle
Usein kuulee sanottavan, että Savonlinnassa ei ole oikein tarjontaa lapsiperheille. Itse asiassa olen ollut itsekkin vähän samaa mieltä ja jopa harmitellut ääneen tarjonnan…
Upeasti entisöity sauna Pihlajaveden rannalla
Punkaharjulla sijaitsevassa Kruunupuistossa on tehty upeata työtä vanhojen rakennusten entisöimisen osalta. Ensin laitettiin hienoon kuntoon vanha ylilääkärin talo Urhola, sen jälkeen upea Inkeritalo…