Keittiöveitsikurssilla Puumalassa

Julkaistu 9.12.2018 - Pia Behm

Minulla oli viime kesänä ilo päästä tutustumaan Puumalassa sijaitsevaan Hanhiniittyyn ja sen emäntään Sannaan ja isäntään Marttiin. Hanhiniityssä järjestetään melontakursseja ja siellä on myös sepän paja, jossa Martti valmistaa komeita puukkoja ja tyylikkäitä keittiöveitsiä. Lisäksi Martti järjestää suosittuja puukkokursseja. Itse iskin pajalla vieraillessani silmäni upeisiin keittiöveitsiin ja kyselin, että milloinkas tällainen keittiöveitsikurssi sitten järjestetään. Ja niinhän siinä kävi, että ensimmäinen testikurssi järjestettiin tänä viikonloppuna. Täytyy sanoa, että arvostan suuresti sitä, kun yrittäjät kuuntelevat potentiaalisten asiakkaiden toiveita, ja olikin ihan selvää, että osallistun kurssille kun sain tiedon sen järjestämisestä.

Tunnustettakoon heti aluksi, että en ole ikinä takonut, enkä noin ylipäänsä harrastanut mitään tekniseen työhön liittyvää. Muistan, että pienenä tyttönä minulla oli kovakin hinku kokeilla kaikenlaista nikkarointia, mutta erittäin laihoin lopputuloksin. Joskus nikkaroin tuolin, joka hajosi saman tien kun sen päälle istui ja joskus väsäsin hyllyn, joka hajosi saman tien kun sen päälle laittoi jotain. Kun näistä lähtökohdista lähtee keittiöveitsikurssille, niin voitte uskoa, että ihan vähän jännitti. Mutta toisaalta, olen aina tykännyt kokeilla uusia asioita ja mielellään vielä ammattilaisen opissa. Niin kuin kurssin opettaja Martti totesi: ”ei aina tarvitse alkaa opetella asioita sieltä helpoimmasta päästä”. Ja tällä kertaa ei tosiaankaan niin tehty, vaan hypättiin suoraan uima-altaan syvään päähän.

Kurssi järjestettiin siis joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna siten, että perjantaina oli parin tunnin orientaatiojakso, jonka aikana sai jo jonkunlaisen käsityksen mitä viikonloppu tuo tullessaan. Lauantaina tehtiin veitsiosa ja sunnuntaina kahva. Kurssille osallistui kuusi henkilöä, mikä on maksimimäärä, että opettaja ennättää ohjata kurssilaisia. Tällä kertaa mukana oli sekalainen seurakunta oman pajan omistavista tyypeistä meihin, jotka eivät olleet koskaan takoneet mitään. Aluksi vähän mietitytti, miten näin eri tasoiset ihmiset voivat olla samalla kurssilla, mutta viikonlopun aikana selvisi, ettei siinä ollut todellakaan mitään ongelmaa.

Kukaan ei ole seppä syntyessään

Ensimmäinen kurssipäivä toi mukanaan lievän epätoivon. Pääosin siksi, että ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka rauta alkaa muokkautua oman vasaran alla. Ja eihän se ensimmäisillä iskuilla mitenkään hienosti muokkautunut. Sinnikkäästi kuitenkin jaksoin rautaa takoa, ja jossain vaiheessa rautamöhkäle alkoi muokkautua kutakuinkin haluttuun muotoon. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että ensimmäisen päivän jälkeen ei tuntunut kovinkaan uskottavalta, että saisin viikonlopun aikana tehtyä mitään, mikä muistuttaisi veistä edes läheisesti. Mutta voi miten väärässä olinkaan.

Lauantaiaamuna ajelimme majapaikastamme Sahanlahti Resortista takaisin Hanhiniityn puukkopajaan. Päivän tavoitteena oli saada keittiöveitsen veitsiosa valmiiksi. Prosessi piti sisällään melkoisen määrän erilaisia työvaiheita. Oli takomista, veitsen rei´ittämistä, signeerausta, karkaisua ja päästöä. Minulle ihan vieraita termejä, jotka tulivat kuitenkin viikonlopun aikana tutuiksi.

Oman haasteensa työskentelyyn toi se, että työprosessit vaativat myös erilaisten työkalujen käyttöä, ja eihän minulla tietenkään ollut mitään kokemusta ko. työkaluista. Tässä vaiheessa täytyy antaa täysi tunnustus opettajalle, joka auttoi auliisti, ja oli juuri oikeaan aikaan paikalla kun alkoi tuntua siltä, että omat taidot loppuu. Ja toinen kiitos on annettava omalle miehelleni, sillä ilman hänen apuaan olisi viikonloppu ollut huomattavasti haastavampi. Itse asiassa saimme ihan erityismaininnan siitä, kuinka hienosti yhteistyömme toimi. Vinkkinä vaan pariskunnille, että tämä on hauska tapa viettää yhdessä viikonloppua. Ainakin silloin jos yhteistyö toimii hyvin 🙂

Silloin on taottava kun rauta on kuumaa

Silloin on taottava kun rauta on kuumaa -sanonta realisoitui viikonlopun aikana ihan todella. Kun pääsee takomaan ensimmäistä kertaa elämässään, niin ei välttämättä hahmota heti milloin rauta on sopivan kuumaa taottavaksi. Kylmää rautaa kun ei tunnetusti kannata takoa. Me teimme lauantaina juuri sen mokan, että taoimme alkuun ihan liian kylmää rautaa, ja siksi alkoi välillä tuntua, ettei homma etene laisinkaan. Mutta heti kun malttoi kuumentaa raudan riittävän kuumaksi, alkoi homma luistaa ihan uudella teholla. Vaan kantapään kauttahan se piti tämäkin oppia.

Sunnuntaina eli kurssin viimeisenä päivänä oli vuorossa puukon helotus ja kahvan valmistus. Jotenkin tämä vaihe tuntui huomattavasti helpommalta kuin terän takominen. Voi siihen toki vaikuttaa sekin, että alkoi jo pikkuhiljaa tottua työkaluihin ja tekemiseen. Ja niinhän siinä kävi, että meillä kaikilla kuudella osallistujalla oli veitset valmiina juuri siihen aikaan kun kurssiohjelmassa oli arvioitu.

Onhan se ihan mahtava tunne, kun pidät viimein kädessäsi hienoa keittiöveistä ja voit sanoa tehneesi sen itse. Olkoonkin, että opettaja auttoi monessa paikassa ja muutama vaihe olisi jäänyt tekemättäkin ilman apua, niin kyllä tämä veitsi ihan omalta ja itse tehdyltä tuntuu. Ja olen kyllä ihan pirun ylpeä itsestäni, että tällaisen olen aikaiseksi saanut. Jos joku muukin tumpelo kiinnostuu tällaisesta kurssista, niin voin kyllä suositella lämpimästi. Vaikka prosessi tuntui välillä haastavalta, oli apu aina lähellä ja koko ajan  mentiin eteenpäin. Tärkeintä on hyvä asenne ja päätös siitä, että pitää yrittää kaikkea ja osata pyytää apua silloin kun sitä tarvitsee. Menkää ihmeessä kokeilemaan, viikonloppu on ihan mahtava kokemus. Eipä kuulkaas työasiat pyörineet kertaakaan päässä.

Lisätietoja Hanhiniityn keittiöveitsi- ja puukkokursseista löydät Hanhiniityn nettisivuilta. Ensi vuoden kurssiaikataulut on nimittäin jo julkaistu. Ja jos et halua tehdä veistä itse, mutta haluat sellaisen itsellesi hankkia, niin sekin onnistuu helposti Hanhiniityssä. Opettajamme Martti nimittäin tekee myös myyntiin näitä upeita veitsiä. Lisätietoja löydät täältä.